Suvi ja Diisa
Suvilla ja Diisalla menee kerta kerralta paremmin yhteistyö. Sitä on kiva kyllä katsoa. En puutu paljoonkaan tyttöjen työskentelyyn. Rohkaisen, kehun ja kannustan. Pieniä vinkkejä mutta jos alan liikaa höpöttämään siitä, tuosta ja tästä saatan vain sekoittaa asioita ja luoda turhaa jännitystä. Mielestäni voidaan edetä rauhassa kun mitään huomautettavaa ei ole hevosen käsittelyssä. Asiallinen, rauhallinen tyttö on Suvi. Hän käy viikolla pari kertaa tunneilla isoilla hevosilla.
 
Tänään oli maapuomeja ja laukkatreeniä. Diisalla on kentällä laukka vasempaan kierrokseen vielä aika hankalaa. Se ei ole mennyt kentällä tuskin koskaan kotimaassaan mitään askellajia.
 


 
Tänään oikeen katselin hevostani silläsilmällä että olen minäkin sentään jotain onnistunut sen kanssa talvella tekemään. Kun talvikarvasta on aika paljon päästy eroon on sieltä alta kuoriutunut muutakin kuin vain "pullaponi"! Tämä valaa kyllä uskoa vielä tuoreelle hepanomistajalle että olen osannut tehdä asioita oikeinkin.
 

Diisa ja nätti töltti

Eilen tuli illalla tehtyä pitkästä aikaa maastolenkki kahdestaan Diisan kanssa. Otin ja laitoin hepan kuntoon ja suuntasin pitkälle aukealle peltotielle. Laukkasimme hevosen riemusta monta useamman sadanmetrin pätkää. Reipasta mutta hallittua laukkaa. Oli kyllä niin uskomattoman hieno tunne. Tuuli vain suhisi korvissa ja kaviot rummutti tietä. Ei mitään turhia ajatuksia vain se hulmuava harja siinä edessä ja sana pari hepalle. Palkkioksi ruohoa tienposkesta, Ihan parasta!