Eilen oli työntäyteinen päivä jälleen ja sain ikävän viestin veljeltäni että hänen vaimonsa oli jouduttu elvyttämään ja sitten kiireesti siirtämään takaisin tyksiin jossa hänet 15. päivä tätä kuuta leikattiin toistamiseen aivokasvaimen vuoksi. Tässä on siis menty yli vuosi hänenkin taisteluaan kasvainta vastaan. Kaikki vaikutti vihdoin menevän parhain päin. Mieli oli reipas ja kuntoutusjakso oli juuri alkanut ja mikä upeinta kuntoutuslaitos on ihan liki kotia. Veljeni pääsi hakemaan häntä kotiinkin käymään vielä ennen lauantaita.
Menimme savusaunaan appivanhempien luo niiden mökille ja siellä ihanissa lempeissä löylyissä nautimme.

Soitto kuitenkin tuli ja muutti kaiken. Kälyni on menehtynyt elvytyksestä huolimatta, ei vain jaksanut sitten enää palata elämään. Nyt on edessä jäähyväisten jättö jonne lähdemme tänään. Minun pitää ilmoittaa tämä uutinen äidilleni jonka sydän ei todellakaan kyllä ole vahvoilla hänenkin oltuaan hetki sitten tehohoidossa....ankarien rytmihäiriöiden vuoksi.
Eilen juuri kävimme hänenkin luonaan ja juttelimme kälystäni ja kerroin nämä lupaavat uutiset...nyt onkin toisenlaisten uutisten vuoro!

Ei tämä elämä kysele milloin ja mitä se ottaa!