Reilu viikko on mennyt ja Pertta alkaa tottua talon touhuihin ja samoin me, Pertta rytmittää aamusta iltaan päivän aika tiiviisti :) Vaikka se on pieni koiranpentu saa se suuria aikaan. Sen mukaan minä oikeastaan asetan oman arkeni. Pentu viedään aina ensin ulos, vaikka sitten aamutakkisillaan ja viimeisenä myös. Yölläkin otan sen kainaloon jos se herää ja alkaa liikuskella. jota se tosin ei ole tehnyt enään 4 yöhön. Se nukkuu tyytyväisenä omassa kopassaan sänkyni vieressä ja Mandin koppa on taas sen vieressä. Pertallekin on sopinut mainiosti nukkua omassa kopassaan vaikka päikkärit se ottaa usein Mandin kanssa.

Eilen oltiin pitempään ulkona takapihan aidatulla alueella ja sitä haravoitiin lehdistä. Pertta seurasi toimitusta hyvin tarkkaan ja puuhaili oksien, käpyjen, lehtien kanssa innokkaasti. Väillä ne menivät Mandin kanssa ympäri puunrunkoa toisilleen haukahdellen.

Pertta tutkii maailmaa suullaan ja kaikia on vähän ainakin maisteltava.

Tässä minä olen, pieni ja kuitenkin niin merkityksellinen  koiran alku!