Hän oli jo väsynyt, hän oli jo sairas, uupunut..paljon nähnyt. Aika oli nukahtaa viimeiseen uneen. Ei kipua, ei tuskaa.

Me arkun äärellä olevat ja muut surevat sen sijaan tunnemme sen tuskan minkä jättää ihminen jälkeensä jota on rakastanut ja rakastaa edelleen. Nyt se vain on muistoissa se rakkaus. Se punoutuu kuin helminauha yhteen ketjuun ja liittyy yhteen meidän omamme kanssa. 

Kyyneleitä mutta myös hymynkaretta silmiäkulmissa tämä päivä vietettiin. Mummuni olisi varmasti toivonutkin hyvää  kahvia ja iloista puhetta hautajaisiinsa ja sitäkin hän sai.

Mummuni elää minulle iloisena, leikkisänä nuorekkaanakin mummona muistoissa. Muistoihin kuuluu pannukahvin tuoksu, leivottu pulla, pitkät keskustelut hänen luonaan ja kesäiset iltapäivät.

Yksi elävä muistikuva kera tuoksujen on jäänyt mieleen. Siihen lliittyy kaunis vanha laulu ja muistan sen lauantain kun radiosta tuli toivotut ja mummuni hääräili keittiössä..pyysi minua laittamaan radiota suuremmalle kun ensimmäiset sävelet kajahtivat ilmoille ( alempana linkki ). Astiat kilisivät ja pannukahvi tuoksui. 

Tänään mummu toin sinulle ruusut  jotka muistuttavat hyvin tuosta hetkestä ja niin monista muistakin hetkistä.

Tämä valssi oli mieleinen.