Aamiaisella kun hänet nän ikkunasta unohtui kahvi kuppiin ja melkein sotkin koiran ryntäillessä kameraa hakemaan!
Rusinoita ja pähkinöitä hänelle kannoin koska joka ainoan on hän ansainnut. Kultalautasella sen vaikka tarjoilisin. niin on kaunis ja niin on kaunis huilumainen laulunsa.
Taaempana hyppeli toinen ja uskoisen sen olevan hänen armaansa. Upeaa kun ovat meidän tontilla viihtyneet. Onneksi emme ole ilmeisesti onnistuneet heitä häiritsemään.
Kommentit