Viikonlopulla oli kummipoikani kylässä meillä perheensä kanssa ja hän pääsi isännän kanssa hiukan traktoriajelulle kun traktorit tuntuvat olevan pojan mieleen kovasti.

Ei ollu arkuudesta tai ujoudesta puhetakaan. On kivaa kun voi tarjota pienelle ihmisentaimellekin elämyksiä.

Niinkuin ne lukijat jotka ovat ahkerammin juttujani seurailleet ovat varmasti tulleet huomanneeksi mitenkä tärkeä paikka on metsä minulle. Siksi on ollut aika iso murhe nyt tässä katsoa kun tonttimme rajoilla on moto riehunut ja tuhonnut ulkoilumetsiämme.

Tämänkaltaista jälkeä syntyi parina päivänä ja tukit sekä oksat korjattiin nopeasti pois.

Tällainen laikku syntyi aivan kiinni tonttimme rajaa kulmittain.Sillä on pituutta varmasti 150m ja leveyttä 30m. Metsä on viereisen hiekkafirman omistamaa ja eikä ollut kuntamme ympäristösihteerilläkään mitään tietoa moisesta hakkuusta kun häneltä kyselin olisiko tietoa mitä tämä merkitsee.

Meidän rajalla oleva vanha kelottunut haapa seisoo nyt tässä kaistaleen päässä ja minua surettaa kovasti senkin kohtalo. Kestääkö se ne tuulet. Puussa on tikkojen pesiä ja saattaapa olla pöllönkin.

Kun ensimmäisenä iltana hämärissä kävin katsomassa tätä tuhoa...en voinut mitään kun harmista ja murheesta porata metsässä ja kirota kaikki rahanahneet metsänhakkaajat. Vieläkin kun kuljen tästä ohi...en oikein edes usko näkemääni...

Tämä alue on sitäpaitsi merkitty suojavyöhykealueeksi juuri ko. tehtaan ja sen toiminnan ansiosta, melun, pölyn ansiosta.

Pertta senkun kasvaa ja kehittyy. Se täyttää tänään 11vko. Se saa ensiviikolla rokotukset samalla kertaa kun Mandin kanssa mennään jatkotutkimuksiin ja otetaan sappikoe kahdessa osassa. Aamulla ensin vähintään 12h syömättä, otetaan ensimmäinen koe  ja sitten parin tunnin päästä kun on syöty uusi koe. Mandi on paljon paremmassa kunnossa nyt. Se on palannut liki entiselleen joskin siinä on havaittavissa jonkinasteista väsymystä mutta se on ihan ymmärrettävää että se on toipilas. Sen turkki ajeltiin sunnuntaina ja se on siisti taas.