Nyt on kyllä lunta tullut tännekin roimasti.  Aidantolpallakin oli liki kolmenkymmenensentin korkuinen "nökö". Puissa on oikeaa tykkylunta täälläkin. Eilen mies poisti katoltakin hieman lunta.


Koirat kyllä pitävät kahlaamisesta hangessa, paitsi hieman tuottaa vaivaa löytää sopiva paikka tehd tarpeet, eihhän sitä nyt ihan umpihankeen :)

Pertan kanssa on harjoiteltu jo kaksi kertaa mutta vain noin viisiminuuttia kerrallaan pihatiellä canincrossia eli koirajuoksua. Pertalla on valjaat ja minulla vyö johon kiinnitetään joustava parimetrinen köysi joka on kiinni koiranvaljaissa ja minun vyössäni pikalukoilla. Koiran on tarkoitus vetää perässä tulijaa...eli saada kunnon tuntuma valjaisiin..vetohan ei tunnu niin kovalta koska köysi on joustavaa..se pikemminkin tukee ja antaa perässätulijalle vauhtia ja laittaa lantion oikeaan asentoon eli tukee.

Vielä minun on autettava vetoa pitämällä itse kiinni köydestä ja se tiukalla ja kannustettava koiraa menemään suoraan edessäni...koira kyllä on jo hoksannut että nyt saa painaa kun laitetaan valjaat... ja käskyllä eteen se lähtee kyllä jo pinkomaan. Ensin on tarkoitus saada koiralle suoralla veto hallintaan...ja käskyt, eteen ja seis toimimaan. Vasta sitten mietitään käännöksiä eli opetan ääniohjauksella koiran kääntymään oikeaan ja vasempaan.  Tässä onneksi saan koiraa treenatessa kohentaa omaa kuntoani samalla hitaasti ja sitten ehkä syksyllä ollaan jo aika kovassa kunnossa Pertan kanssa...Meillä on hyvää aikaa harjoitella rauhallisesti koska eihän nuorta koiraa tule rasittaa vielä liikaa. Veto on kuitenkin melko fyysinen laji koska se tosiaan joutuu työskentelemään erilailla kuin vain yksin juoksiessaan.

Tässä on silti oiva tilaisuus opettaa koiralle jo tuon ljin salat  kunnes ikä ja kunto sallii päästään oikeasti lajia harrastamaan.

Harjoittelimme koirakoulun kotiläksyjä ulkona myös kun oli niin nättiä ja sitten sisällä vielä kumimattoa apuna käyttäen on tety näyttelyitä varten seisontaharjoituksia.