Nämä kuvat ovat kaikki Kennel Miinalaakson luvalla laitettu tähän postaukseen.
Oltiin eilen katsomassa taas pentuja. Nyt niitä tuijottelisi vaikka kuinka ja kauan. Niiden touhut alkavat jo olla varmempia ja niin hauskoja. Kimeitä kiljahduksia ja murinan opettelua. Painimista on hauska katsoa ja osalla pennuista oli jo terävät naskalihampaat tulleet esiin joita sumeilematta käytettiin sisarusten korviin, tassuihin.
Pennut ovat nyt reilu neliviikkoisia ja eilen ne pääsivät ulkoilemaan hetkeksi turvallisesti emänsä Mokan ( Ferdinan midnight dream) kanssa pentuaitaukseen. Ulkona maistui tietysti ruoka mainiosti.
Meille tulee siis tuosta kuuden tytön sarjasta kasvattajan meille valitsema narttu joka tulee sijoitusnarttuna meidän hoiviin. Olen kovasti tyytyväinen siitä seikasta että kasvattajan luona käynnit ja muu yhteydenpito on varmistanut ainakin minulle sen että he ovat ihmisiä jotka pitävät ja välittävät koirista ensisijaisesti perheenjäseninä ja sen jälkeen tulee se kaikki muu.Yhteistyö kasvattajan kanssa on tärkeää tässä tapauksessa kun on kyse hänen jalostustyönsä jatkumisesta eli koen sen joltakin osalta hyvinkin luottamustehtäväksi olla kaikinpuolin niillä linjoilla mitä kasvattaja katsoo tähdelliseksi. Minusta on hienoa saada olla mukana siinä hommassa. Tämähän on samalla hieno harrastus koska harrastuskaverit ovat niinkin ihania kun hieno luonteiset snautserit. Kasvattaja tekee lopullisen päätöksen vasta ihan viimeisellä viikolla koska silloin pennut saavat sirut ja niiden nimetkin sitten asettuvat oikeille pennuille. Ei ole helppoa valita sitä jalostustyötä jatkavaa pentua kun kaikki ovat hyviä rotunsa edustajia mutta kun joku pitää kuitenkin joukosta erottaa.
Kotinimeä emme ole vielä kauheesti miettineet mutta mies on jo ehdotellut Perttaa, saapa nähdä miltä se tuntuu sitten sille pennulle sopivan jonka saamme. Minun tarvii ainakin saada maistella nimeä ja nähdä juuri SE pentu.
Kyllä me jutellaan jo aika paljon pennusta ja sen tulosta meille. Se on kyllä niin odotettu ja toivottu että!
Saatan tehdä tulevalle koirallemme ihan oman blogin koska tarkoitus on että sen kanssa alkaisin harrastella erilaisia asioita ihan sen koiran kykyjen mukaan...sitähän ei voi tietää etukäteen minkälaisista asioista se pieni koira tuleekaan nauttimaan vartuttuaan isommaksi. Toivoa on kyllä reippaasta ja energisestä koirasta koska emä on kasvattajan mukaan energinen ja touhukas kaikenlaiseen harrastukseen. Minä ainakin tiedän varmasti saavani kunnon lenkkikaverin päivittäisille metsäreissuille.
Mandi on onneksi jo alkanut parantumaan selkäkivustaan melkolailla. Lääkekuuri jatketaan loppuun.Mandin pitää olla kunnossa ihan jo itsensä ja pennunkin takia ettei siitä tule turhia rähjäämisiä jos sen paikat on kipeinä. Huumorintaju ei välttämättä riitä pennun riehumiseen niin paljoa jos on kipuja. Onneksi minä voin olla kotona ja seurata tilannetta ja laittaa koirat tarvittaessa välillä erilleen että kummatkin saa ihan omaakin rauhaa jos siltä tuntuu. Pennun on myös ihan hyvä oppia olemaan välillä itsekseenkin koska näin sen luonne vahvistuu itsenäisenä ettei aina ole turvana vanhempaa joka huolehtii siitä miten asioihin reagoidaan. Onneksi Mandi on kyllä ihan hyvänä opettajan mallinakin sillä se on tottelevainen mutta terävä ja selväpäinen koira.
Nämä on kyllä niin suloisia että!
Kommentit