Tänään huonohkossa säässä lumituiskun  piiskatessa maisemaa harmaaksi ja kylmäksi suuntasimme matkamme krematorioon ja noudimme mieheni kanssa isän uurnan. Matka jatkui kohti Euraa jonne uurna menee odottamaan seurakunnan hoteisiin kevättä ja aikaa jolloin tuhka sirotellaan muistolehtoon.

 

Me laskimme jäähyväiskukat ja kynttilät muistolehdon kivelle.

 

Kun minä muistan isääni on hän puuhastelemassa verkkojen kanssa, tai palvomassa aurinkoa kesäisellä pihamaalla ruskeana kuin papu. Hän savustaa kultakylkisiä kaloja, savun keskellä ja istuu kyykyssä notkeana latoen muikkuja ritilälle. Hän minun muistoissani juttelee koiralle ja antaa pöydästä makupalaa. Hän kahlaa lumessa karvalakki päässä ja kaira kelkassa ja menee pilkille tai jääverkoille.  Hän kaivelee takintaskuistaan tupakkarasiaa ja vetää iänikuisia sätkiään.

Jos yksi kuva laitetaan kertomaan muistoja, on se tämä. Kesäkuu lämmin aurinko, lämmin vesi. Hopeakylkiset muikut nousevat veneeseen, lokit kirkuvat. Uskollinen lasikuituvene, tuulissa ja tyrskyissä  keikkunut Kihu kuljettaa rantaan saalistajan ja saaliin. Kohta jo nousee savu ja muikut muuttuvat herkuiksi.