Päästin kuin päästiinkin eilen lähtemään ongelle. Löysimme matoja, onkemme ja siimatkin näytti olevan ihan kunnossa ja sitten vain suunta kohti yhtä monista pyhäjärvistämme.
Appivanhempieni mökki sijaitsee järveen johtavan joenvarrella. Veneenä on melko pinnalla uiva armeijan huutokaupasta aikoja sitten hankittu ja kunnostettu syöksyvene.
Katselin laiturilta vedenpinnan elämää ja harmittelin kun otin vain pokkarini mukaan sillä eihän näitä pikkusia vesikirppuja saa kuvattua kunnolla tällä muttä tässä nyt parhain otos kumminkin.
Ilma oli liki tuuleton ja oli miellyttävän hiljaista. Jokin ilta sirittäjä lintu piti kaislikossa jännää siritystä ja välillä saattoi kuulla kaislikon suojista matalan sorsan äännähdyksen. Joen pintaan nousi kuplia paikotellen ja jokusia surenkorentoja suhaili ohitsemme. Kaislat kahisivat veneen kylkiin ja lämmin jokivesi tuntui mukavalta pitäessäni kättä pintavedessä.
Suuntasimme joen syvempiin kohtiin ensin.
Vene on mukavan leveä ja turvallinen vaikka seisoa kalastellessa, se on vakaa. Joki vaikka se onkin matala, vain pari metriä on sen syvimmät kohdat virtaa se melko mukavasti kohti matalaa järveä.
Joki on tältä osin hyvin vaikea kulkuista lettoista pajukkoa ja kaislikkoa joten siellä saavat vesilinnut ja majavat olla suht rauhassa.
Tämän kuusen juuristo toimii varmana yhtenä pesäänjohtavana kulkuaukkona.
Kasvillisuus on erilaisia kaiskloja, heiniä, vesikasveja ja kosteikon muita tyypillisijä lajeja käsittävä.
Kasvit valtaavat jokea aina kohti loppukesää tukkien sen liki monista kohdista.
Komeat osmankäämit kohoavat korkealle.
Samoin kaislat huojuivat korkealla meidän yläpuolellamme saaden aikaan liki viidakkomaisen tunnelman kapeimmissa kohdissa.
Pysähdyimme joen ainoalle pidemmälle suoralle jossa joki on levein ja syvin.
Vene sai lipua hiljalleen virran vietävänä kohti järveä ja me odottelimme kalan syöntiä.
Oli niin hienoa vain istua, kuunnella ja katsella rauhallista maisemaa ympärillämme. Kaislikosta kuuli selvästi kun joku eläin tassutteli siellä, kuuli sen kahistelevan ja tallustelevan märässä ruovikossa pienistä märistä molskahduksista päätellen se siellä hääräsi omiaan. Taivas muuttui kokoajan pilvien ajelehtiessa yläpuolellamme, värit ja varjot muuttivat tunnelmia kaislikossa ja joen pinnassa. Välillä piti nostaa koho ja tarkistaa mato kun pienet kalat kävivät nyppimässä sitä kokeeksi.
Joki tulee järvelle hyvin sokkeloisten kaislamättäiden välistä ja se onkin merkitty muutamalla seipäällä että sen järveltäpäin tullessa näkee paremmin sillä muutoin on hankala mennä liian matalalla.
Itse tämä pyhäjärvikin on melkoisen pieni ja matala.
Minulla oli kiikaritkin mukana ja etsin kovasti lintuja mutta vain tämä arka hanhi mielestäni nähtiin kaukaa ja se lähti siivilleen meidän tullessa sen reviirille.
Taivas oli hyvin kaunis ja illan alkava hämäryys lisäsi rauhallista tunnelmaa järvellä.
Saaliimme oli kaikkiaan 10 kalaa joista minä parempi onnisena sain 8. Kalat oli ämpärissä ja suurin osa niistä lähti rantaan tultuamme kasvamaan jokeen takaisin.
Onki reissu oli mitä parhain hetki viettää lauantain päätös ja kotiin tultua oli hienoa lämmittää sauna ja viipyä kivassa rennossa tunnelmassa.
Kommentit