Pertta pitää seuraa minulle kun olen tietokoneella.

Empä ole hetkeen mitään postaillut joten tehdään pientä päivitystä. Sadonkorjuu on alkanut ja olenkin tehnyt kurkkusalaattia oikeen urakalla. Sipulit olen nostanut niin kotoa kuin vanhempien maaltakin. Ne odottavat vielä varsien kiertämistä ja varastointia. Marjoja en ole mansikoiden lisäksi kerännyt tai säilönyt yhtään sillä mustikoita on vielä pakastimessa runsaasti.

Töitä olen jo vähentänyt kartanolla ja olen ehtinyt tehdä kotihommia jotka ovat tänä kesänä jääneet huomiotta.  Väsymys on ollut jotenkin niin paljon mukana arjessa että ei vaan yksinkertaisesti ole jaksanut pingottaa viikkosiivouksen lisäksi mitään kummempia. Mattopyykillä on kumminkin käyty.

Pertta on saanut olla kanssa aika pitkälti lomalla joskin pientä tottelevaisuutta on pidetty yllä pienillä asioilla arjen lomassa. Samoin on hieman tottuteltu pyörän vierellä liikkumiseen.

Isäni on ollut nyt reilun viikon sairaalahoidossa ja häntä käymme katsomassa mahdollisuuksien mukaan ja viikonloput menee edelleen vaunulla joka on vanhempien tontilla. Mies on hoitanut ja hoitaa siellä ruohonleikkuut edelleen. Isä on vielä henkisesti ajantasalla joskin väsynyt ja hieman jo loitonnut tästä maailmasta jonka jo tekee ihan pelkkä sairaalassa olokin ihmiselle joka tietää ettei sieltä enään ole paluuta kotiin. Hän pyysi itse jo sairaalaan huomatessaan omien voimiensa häviävän lähes täysin.

Elämme tilassa jossa vain odotetaan ja odotetaan..isä itsekin odottaa ja on siihenkin jo äärettömän väsynyt omien sanojensa mukaan. Sitkeä hän on totisesti ollut tämän taudin kanssa kaikilta osin.

Vaikka pidän myös syksystä sen alkavan hämärien iltojenkin takia ja sen ajatuksen että saan taas takkaan viritellä kohta tulia ja laittaa kynttilöihin valkeita on syksyssä aina se luopumisen tuntukin. Taas on yksi kesä mennyt ja edessä pitkä jakso pimeää ja kylmää. Olen silti tämän kesän aikana kokenut aika paljon muutosta omassa itsessänikin, prosessi isän sairauden myötä on valmiimpi nyt ja uskon olevan sen myötä vahvempi ihminen ainakin piirun verran, olen saanut myös huomata sen ihmeellisen voiman joka löytyy meistä itsestämme korjata itseämme kunhan löytää ne oikeat tiet ja turvallisen ympäristön ja ihmisen joka osaa näyttää tietä omaan itseeni.