Tänään helmikuun ensimmäisenä ei ollut niin upeita tunnelmia mitä olisi eilen ollut kuvattavissa. Eilinen meni minulta ohi kun oli niitä opintoja.

Mies lähti aamusella metsähommiin ja minä jäin lämmittämään pirttiä ja sitten koirat mukaan ja reilun tunnin lenkille.

Tuolta me tulimme.

 

ja tuonne me menimme :)

Välillä taas isommalle sorametsätielle jota reunustaa tosi isot kuuset.

Siitä taas pienemmälle metsäpolulle. Aurinko pilkisteli aina välillä ja hävisi taas johonkin.

Lunta on vielä ihan kivasti oksienkin päällä ja se on aika hyvin jäänytkin kiinni  kun se on painunut ja kovettunut niihin.

Siellä se aurinko pilkistelee.

Ihan kuusen kainalossa.

Vein koirat sisälle ja menin itse vielä  kuvaamaan pellolle missä on kasvimaani,  sillä siellä on jänikset pitäneet oikeat kokoontumisajot! On istuttu ja ruokailtu, loikittu ristiin rastiin ja papnoita on kylvetty runsaasti.

Ojan jäätiköllä on kipittäneet hiiret viikset väpättäen monen monta kertaa edestakaisin.

Hiirikin on mutkitellut tai istahtanut kuulostelemaan hetkeksi ja jättänyt hankeen piiskansivalluksen omaisen jäljen hännällään.

Metsässä kuulin vain hiukan tiaisten sirkutusta ja pientä helisevää ääntä kun jotkut linnut kauempana pitivät. Oli taas melko hiljaista  ja reilun tunnin lenkki oli verkkainen tänään. Oli kiva pysähtyä kuuntelemaan ja kenottamaan niska mutkalla taivaalle isojen puiden latvojen välistä. Tuli pieni pelko seistessäni isossa kuusikossa että josko jonakin päivänä nekin kaikki olisi kaadettu kun tulisin tänne. Se pilasi hiukan tunnelmaa ja jäi jotenkin mieltä kaivertamaan.