Olen puuhannut viimeisen viikon aikana puidenpuolustusasiaa. Minuun kun otti yhteyttä eräs naapuruston vanhmepi rouva  joka tiesi minun taustaani ( puutarhuri, luontoihminen ja vihreä).Heidän asuinympäristössään kävi moto ( metsätyökone) ja puunkerääjä jotka möyhivät noin hehtaarin alan aika kaameaan kuntoon ja jättivät melko vähän pystyyn puuta. Alue on kaava-alueella ja merkitty virkistysalueen kaavalla. Aloin tutkia asiaa koska asukkaan mieli oli paha ja itsekin käytyäni katsomassa paikkaa totesin sen kaikkea muuta kuin virkistäväksi katseltavaksi.

Tutkin kunnan teknisenlautakunnan pöytäkirjoja ja maankäyttölakeja. Sain huomata että kunta toimii kyllä lain puitteissa. Koska ei ole kyse luonnosuojelualueesta niin ympäsristökeskukselta ei tarvita lupaa vain ilmoitus riittää.

Kuitenkin tapa millä kunta toimii on mielestäni kaikkea muuta kuin avoin ja yhteistyökykä herättävä ( ei mitään tiedoitusta alueen noin 10 taloudelle ja moton kuskin huono ohjeistus, oli kaatanut liikaa puuta ja joitakin yksityisten pihojen puita siinä samalla). Taustoista vielä se että alueelta oli toivottu asukkaiden toimesta muutamien rajoilla olevien lahojen, latvasta katkenneiden puiden kaatamista joita oli kuitenkin siis vain jokusia alueella.

Millään taloudellisilla käyrillä tätä ei voi perustella, sillä virkistysalueiden metsistä saatava tuotto ei ole sama kuin ns. talousmetsien. Sekä työkoneiden kustannukset ylittävät varmasti tässäkin tapauksessa tulevan tuoton.

Kyse on asenteesta ja arvoista.

Missä kohtaa toteutuvat kunnan strategiana oleva korulause: Kunta kehittää viihtyisää, kestävää ja ekologista asuinympäristöä yhdessä kuntalaisten kanssa ?!?

Oen saanut informaatiota alan ihmisiltä ja näillä eväillä ollut yhteydessä asuinkuntani tekniseen johtoon ja ympäristösihteeriin joka onkin samaa mieltä kanssamme että kevyemmät mesähoidolliset toimet olisivat ehdottomasti parempia näissä virkistysalueiden harvennuksissa ja hoidoissa.

Olen kuitenkin saanut asiasta jutun liikkeelle ja puhetta aikaiseksi, se tapahtuuko mitään jää nähtäväksi.

Tänään tuli mieliin tässä taannoinen metsälenkkini ja se outo huolestunut olo komean kuusikon keskellä. Ei tainnut olla turhaa se!

Kotonakin käytiin keskustelua aiheesta ja mies ilmeisesti ei ihan ymmärtänyt kiihkoani puolustaa ihmisten oikeutta viihtyisään asuinympäristöön, sekä luontoa. En kyllä ymmärrä miksi olla naiivi eikä nähdä asiaa siltä kantilta että mitäs jos ne seuraavaksi on tuossa meidän takametsissä?

Silloin minä kyllä taidan tehdä sen että minä olisin siellä puussa kiinni kun en ehdi enkä oikein osaa edes tehdä tätä mitä Pankin talkkarit esittelivät blogissaan. Tuo olisi kyllä varteenotettava tuonne tienlaitaan puuhun ja kyltti jossa lukisi.

   Varokaa vihaista emäntää, täällä asuu aito puunpuolustaja!