Ruukutin kuusi katajaa kylvöturpeesta ja metsän karikkeesta sekoitettuun alustaan ja laitoin vielä pinnalle sammalia. Jospa noista edes joku/jotkut lähtisivät kasvuun ja saisin ne siirtää uuteen paikkaan. Ne oli pakko pelastaa puunrungon alta joka oli kaatunut tuulessa niiden päälle osittain ja niitä oli muutenkin neliön alalla aika monta...joten siitä oli ihan hyväkin ottaa osa pois liian ahtaasta paikasta.

Tähän alueelle jo ajattelin paria katajaa istutettavaksi koska siinä on hieman tyhjää. Toki siihen kasvaa jo nyt koivua ja jokunen pihlajankin vitsa sieltä puskee. Tuo latvastaan haaroittunut kuusentaimi on selvinnyt hyvin lumitaakasta joka peitti sen kokonaan talvella.

Mies pätki tuulen kaataman puun pois kiusaamasta kuusia  Samalla hän kaatoi vielä talon läheltä pari haapaa pois jotka ovat liian lähellä kun ne kuitenkin kasvavat suuriksi puiksi.

Hän teki peräkärryyn heti kuorman risuista ja minäkin sinne keräsin jokusia pienempiä oksia ja hän kävi ne heti viemässä pois erääseen firmaan joka hakettaa niistä omaan käyttöönsä lämmitysmateriaalia. Odottelemme hieman vielä maan kuivumista että saamme loputkin risut pois märemmästä paikasta.

Lintulaudan vieressä tepastelee taas komea fasaaniherra joka käy napsimassa sinne varisseita siemeniä. Se ei häiriinny vaikka moottorisahalla juuri huristeltiin oksia aika lähellä.

Tulppaanit alkvat jo kunnolla erottua mullasta. Niiden kukintaa odotellen.

Viime keväänä kaatunut koivu metsässä oli saanut jo komean pahkan kylkeensä. Ne saavat siellä olla ja näin toimia lahottajien kotina lisäten maaperän ravinteita ja paikallisesti eliöstöä.

Ulkona alkoi sataa. Lopetettiin homma joka saatiinkin ihan hyvälle mallille. Haravointi jää myöhemmäksi piti hiukan sitä kyllä harrastaa. Tänään meinaan laittaa leivinuuniin taas valkean ja tehdä lohkoperunoita niitä tekee jo ihan mieli pitkästä aikaa. Pertta hieman pelkäsi ensin metsurinvarusteissa lampsivaa isäntää tontilla ja katseli hieman pälyillen sen puuhia mutta kun hän tuli koiratarhaan ja houkutteli uskalsi tyttö mennä tutkimaan outoja varsuteita. Sahaa ja siitä tulevaa ääntä ei Pertta pahemmin vierastanut.