Pertta ja uusi kalalelunsa.

Eilen olin paikallisessa koirakerhon haliituksenkokouksessa jonne minutkin valittiin ja mietimme yhtenä aiheena ensi kevään ja kesän koulutuksia. Kuin ohimennen yksi koulutuksia pitävistä mainitsi että hän pitäisi kyllä mielellään jälkikoulutustakin jos vaan olisi parikin kiinnostunutta. Minähän hihkaisin heti että me tulemme Pertan kanssa!

Istuin hänen vieressään ja aina sopivin välein kerroin hiukan taustaamme Kyseessä on nuori innokas tyttö joka viime kesänä jo aloitteli hiukan makkaraneliöillä ja innostui totaalisesti niinkuin minäkin aiheesta ja jälkihommasta. Kun hän kuuli että kyse on snautserista hän heti miltei sanoi että kyllä sitten tavoitteita kannattaa asettaa itselleen ja koiralle myös :)

Eli kyllä se BH-koekin vilahteli puheissa. Molemmat innostuttiin kyllä varmaan tahoillamme hänkin ehkä siksi että on itse pk-puolen ihmisiä ja haluaa olla tavoitteellinen siinä mitä tehdään ja kyllä minullakin on sitä kilpailuviettiä kunhan saan sen puolen itsestäni vaan kunnolla heräämään ja nään että se on koirastakin kivaa. Väkisin vääntäminen ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoista mutta siinäkin pitää osata erottaa väliaikainen haluttomuus jonka olen Pertastakin jo kerran huomannut kun harjottelimme hieman enemmän liki päivittäin jotakin asioita ja ehkä siinä remmiä pitkin kulki itselläkin kaikki nämä arkipäivän murheet ja tuli puurtamisen maukua koko touhuun.

Onneksi ymmärsin antaa koiralle ja itselleni taukoa ja kunnolla, tässähän on ollut melkoisen raskas aika ja on ollut ehkä ihan viisasta jättää sellainen prässääminen pois miksi se voi huomaamattaan silloin mennä kun ei itsekään ole ihan parhaimmillaan. Nyt kieltämättä ei ollakkaan tehty noita tottelevaisuusjuttuja pitkään aikaan kuin ihan kotona maahan, istu, sivulle käskyjä ihan yksittäin namipalan saamisen edellytyksenä. On kuitenkin jotakin tehty liki jatkuvasti ja uuttakin opeteltu joidenkin temppujen osalta.

Kyllä siis aina pikkusen on päätä vaivattu Pertallakin :)

Menin eilisen asian tiimoilta ihan mielenkiinnon vuoksi ensin Pertan kanssa pienen metsälenkin jotta suurin riekkuminen purkautuu siellä ja takaisin tultua otin pitkän jälkiliinan varoiksi koiran pantaan kiinni kun pihamme ei ole aidattu ja menin testaamaan miten paikallamakuu onnistuu, liikkeestä seisominen, seuraamiset sun muut ja olin enemmän kuin tyrmistynyt!!!! Pertta teki liki kaikki ensimmäisestä käskystä alkaen. Kiire tytöllä tosin oli ja namipalaa kyttäiltiin mutta korvat oli auki ja mitään muuta ei kuultu eikä nähty kuin mitä minä sille juttelin. Ei meininkiäkään että se olisi mennyt luotani 3 metriä kauemmas. Paikkamaakuulla tyttö tönötti kylmässä maassa minuutin noin 15m päässä minusta ja tuli kuin ohjus luokseni kutsusta. Nyt voi joku siellä ajatella että on minulla täysin automaattinen palveluskoira täällä...ei toki....seuraaminen on sähläämistä ja kieppumista mutta koira kulkee mukana ja kuuntelee. Se ei siis ole sotilaallista kiinni jalassa kulkemista mutta sanoisin että melkoisen hienosti hallinnassa eli ei sinkoile minne sattuu eikä lähde omille teilleeen vaan on niin intoa piukassa että ehkä yrittää minua hoputtaa että tule reippaammin sieltä...:)

 Meillä on siis paljon työtä siinä että koira malttaa hieman paremmin keskittyä eikä liikaa ennakoi itsekseen asioita  ja hieman laskea tehojaan mutta en pidä sitä pahana ollenkaan. Minulla on koira joka HALUAA TEHDÄ , NAUTTII SIITÄ JA MIKÄ PARASTA TYKKÄÄ TEHDÄ NÄITÄ JUURI MINUN KANSSANI! Uskon myös itse siihen että tässä oli sitä riemua jota koirakin on kaivannut, tekemistä! Ehkäpä parin kerran jälkeen sitä malttiakin tulee enemmän kun huomaa että nythän se emäntä alkoikin minun kanssani taas näihin hommiin :)

Hienoa on nähdä se ilo tekemisessä ja lopuksi annoin namipalojen lisäksi leikkituokion kepin kanssa jota heittelin pari kertaa ja yltiöpäinen kehuminen sai Pertan menemään miljoonaa takapihan aidatulla alueella . Luulen että sekin tykkää kun pääsi näyttämään minulle että osasipas hän kaikki jutut vaikka minä kyllä melkein epäilin!

Tässä Pertta poseeraa kun on tultu kasvattajan luota katsomasta ihania snautserinpentuja ja hänet on siistitty. Kaunis hän on kuin mikä :)

Vähän näyttelyihin liittyviä suunnitelmia on myös  pohdittu mutta niistä sitten myöhemmin.

Olen niin innoissani kevään alkavasta jälkikoulutuksesta että sen vuoksi minä nyt alan itsekin oikeen tätä asiaa kehittämään eli jos ja kun Pertta alkaa oppia jälkijuttuja niin haluan mennä kyllä sitä oikeen kokeisiin saakka sitten mittaamaan niin sen edellytyksenähän on BH-kokeen suorittaminen ja siinä meillä on tahkoamista riittämiin.

Minä mietinkin tänään että se on otettava nyt lusikka kauniisen käteen ja alettava tekemään vähintään 2-3 kertaa viikossa systemaattisemmin näitä juttuja Pertan kanssa.  En saa nyt päästää aikaa käsistäni sillä kohta se kevät sieltä jo tulee. Nyt on pari kuukautta oikein hyvää aikaa touhuta tämän asian tiimoilla. Kun ei ole muita juttuja vielä luvassa.

Nettiä pitää nyt hyödyntää ja katsella noita juttuja.  Kunhan saan itseni asian kanssa oikealle motivaatiotasolle uskon että saan herätettyä sellaisen päättäväisyyden joka minulla kyllä on...sen tiedän! Silloin ei ainakaan tarmosta tule itsellenikään pula, toki kaveri on elävä olento ja senkin mielialat vaikuttavat siihen...sekös tästä vasta haasteellista tekeekin jos sen osaa siksi vaan kääntää, mikään ei ole yksin itsestään kiinni ja molempien työ ratkaisee lopputuloksen.

Halusin harrastuskaverin kun snautserista haaveilin ja sellainen nyt minulla on...eli eikun työhön ja toimeen sen asian tiimoilta vaan reippaasti, se ei ainakaan hanttiin laita!