Kävimme tänään taas vanhempieni luona ja vein mennessäni mustikka-vadelmarahkapiirakan jonka tein eilen illalla kun tiedän että makea tuntuu edelleen maistuvan isälle.

Oli hetkiä kun isä sai kokonaisia lauseita puhutuksia ja sitten välilä oli sanat hukassa. Hän oli hieman pirteämpi mitä kaksi päivää sitten mutta kertoi että on näkö tosi huonona välillä ja tuntuu muutenkin kuulemma keskiruumis tunnottomalta ja pää on raskas ja huimaus on jatkuvaa. Silti hän vaan kulki aina meidän perässä sisällä. Ulos hän ei tullut.

Kaikki odottavat jotakin tapahtuvaksi. Kuka aurinkoa kuka sitä näkeekö vielä huomista ja millaisen huomisen.