Kuva on muisto siitä kun seisoimme isän kanssa hänen mielimaisemassaan ja katsomme sinne järvelle

jonne niin monen monituiset kerrat on mennyt kalastaja veneineen, milloin jäätä pitkin verkoille tai pilkille milloin tuulta ja sadetta uhmaten pimeään

mutta, hänelle se oli paikka joka antoi kalat ja mielekkään elämän kaikkinen luontoilmiöineen . Säästä tai vuodenajasta piittaamatta hän sinne meni.

Viimeisimmät puheet  mitä käytiin isän kanssa olivatkin kalastusta hapuilevia mitä hän pystyi enää tuottamaan.

 

Isä nukkui pois viimein pitkään riuduttaneen sairauden väsyttämänä  maanantaina. 20.12.

Illalla  viimein saapui se kivuista vapauttava lepo jota seurasi noin 10h kestänyt rauhallinen tajuttomuus.

Oli jotenkin helpottavaa toivottaa isälle hyvää matkaa ja silittää lämmintä poskea.

Aika on tehnyt tehtävänsä,  kaikki se on sanottu mitä tarvitsikin, oli helppo päästää menemään.

Eivät nämä viimeiset kuukaudet olleet enää sellaisia joita muistelisi mielellään.

Ikävä on suuri!

 

Kuva isästäni armeijassa 60 luvulla, sain häneltä tämän viime keväänä

ja pääsimme hänen kertomanaan kuuntelemaan tarinaa nuoresta venemiehestä saariston kauniissa maisemissa..