1902863.jpg
Minulla on ollut ajatuksissa hakea jokin pieni joko jakkara tai pöytä vessan nurkkaan joka toimisi vaikkapa esineiden, lehtien laskupaikkana. Mieleen on tullut että haluaisin siihen jonkun vanhan esineen. Olimme tänään käymässä naapuri kaupungissa rompepäivillä ja siellä kylmässä kolusimme ulkopöytiä läpi. Satuin näkemään vanhoja tynnyreitä muutaman kappaleen ja siitä tuli ajatus että tuollaisen voisinkin siihen haluta ja vanhan värisen joka sopisi todella hyvin lattian ja vessakalusteiden väriin.

Sitten tuli tämä kaunis vanha tervatynnyri ja uskokaapa vaan että se oli rakkautta ensisilmäyksellä kun otin tämän kainalooni lähempää tarkastelua varten tunsin sen mahtavan tervantuoksun ja se oli siinä!! Kaupat tuli
ja minä olin onnellinen 1900 luvulla tehdyn tervatynnyrin omistaja...kuinkahan mones lienenkään?
Miettikääpä olisiko nykyajan lastulevy hässäköistä vielä sadanvuoden päästä hoitamaan virkaansa tai toimimaan jonakin muuna esineenä, tuskimpa vain.

1902883.jpg

1902886.jpg
Tynnyrin kyljessä merkintöjä ja 1900 vuosiluku näkyvissä. Harmi kun hajua ette tunne, se on kuin vanhan tervatun puuveneen upea tuoksu! Toivottavasti se vienosti leijailee vessassa kun lattialämmityskin lämmittää vanhaa puuta joka on varmasti sisältä upeasti patinoitunut tervalla.

katsoin Kauhavan kunnansivuilta linkistä jossa oli tervasta asiaa niin siellä oli kohta jossa kerrottiin että tynnyrit merkittiin kolmella merkillä polttorautaa käyttäen ja tekijät olivat valantehneitä kruunareita jotka tarkistivat että tynnyrit olivat kunnollisia ennenkuin niihin lasketteein tervaa. Myyjä oli Laihialta että saattaapa olla tynnyrikin Pohjanmaalta joskin voi olla että se on matkannut sinne ties mistä :).

En tiedä mikä näissä vanhoissa esineissä ja rakennuksissakin minuun on aina vedonnut. Sillä minä näen aina jotenkin sen Suomalaisen miehen ja miksei toki naisenkin työn ja kädenjäljen näissä. Olen ilmeisesti kansallisromantikko. Kun katson tätä tynnyriä nään sen verka-asuisen miehen olkapäillä, mukulakivisellä kadulla ja suomenhevosen vetämissä kärryissä, näen se aitassa leveällä hirsilattialla ja ennenkaikkea haistan sen työn ja tuoksun, olen hassu ja höntti myönnetään mutta tämä liikuttaa minua miljoonakertaa enemmän kuin kalliit desaing tuotteiden tekijöiden työt. Tässä on arjen sankarit asialla ja heidän työnjälki joka sopii 2000 luvun taloon kuin puutappi tynnyrin pohjaan. Suuri ylistys ja nöyrä kunnioitus käsityölle ja arjen sankareille!
Kun silitän sileää ja lämmintä tynnyriä toivoisin niin voivani puhutella sitä ihmistä joka tämän tynnyrin teki kovalla työllä, sanoa vain kiitos kauniista käsityöstä.