sunnuntai, 5. lokakuu 2008
Kuvia ja tarinaa Kreikasta!
Mietin tuota ylintä kuvaa ja valitsin tämän, koska se edustaa melko hyvin sitä minkälaisena minä koen Kreikan. Siinä on sinistä, vihreää, valkoista, kiveä, maalia, puuta ja kasveja. Vesi tuosta puuttuu mutta ruukku symbolisoi aika hyvin kyllä sitäkin :)
Niistä muodostuu yhdessä lämmin ja värikäs maa! Tästä on hyvä alkaa kertomus.
Saavuimme Kosin saarelle iltapäivällä ja oli kiva yllätys kun hotellimme ( St. Constantin) osottautui oikein siistiksi ja viihtyisäksi. Heti vaatetta vähentämään ja parvekkeelle katsastamaan maisemia.
Hotelli sijaitsi lähellä kaikkea se oli melko vilkkaan kadun varrella mutta se ei meitä haitannut. Hotellissa tarjoiltiin maittava aamiainen josta sai kootuksi liki jokaiselle mieleisen, eikä siihen kerinnyt kyllästymään viikossa ainakaan.Isohkossa vaaleassa aulassa sijaitsi myös internet yhteyksillä varustetut koneet joihin sai lunastaa 30-60min tunnusluvun ja surffailu onnistui mukavasti.
Allas oli ihan siisti ja sen vesi virtasi tehokkaasti suodatukseen ja siinä oli pieni "putouskin" altaan toisessa päässä. Allas ei ollu kuin 120cm syvä eli ei hyppykelpoinen :) Hotelli tarjosi uimapatjoja, palloja, renkaita ja lasten altaan vesileluja.
Saartahan kiertää melkein kokonaan erilainen hiekkaranta, on hienompaa ja hieman karkeampaa kiveä. Aurinkotuoleja ja varjoja sai vuokrata tai osissa se kuului hotellien tarjontaan.
Me ei maattu kertaakaan aurinkotuoleilla rannalla mutta kivoilta ne näytti värikkäine varjoineen.
Me sen sijaan käveltiin paljon rannoilla paljain jaloin vesirajassa.
muutenkin se oli liki päivittäinen juttu että merta mentiin katselemaan rantaan.
rantakävelyillä näki paljon muutakin mielenkiintoista esim. tämän myllyn.
Sitten löytyi noin pari kilometriä keskustasta, liekö ollut Lambin aluetta niin tällainen ihanan leveä ja siisti kävelyväylä jota kelpasi paljain jaloinkin läpsytellä.
Sataman katuja tuli kierreltyä moneen otteeseen.
Siellä olikin kauniita vanhempia jalopuisia aluksia ja seassa toki uusia muskeli ja purjeveneitä.
Illemmalla syömisen päälle oli kiva mennä taas katsomaan erilaista tunnelmaa joka tuli monien valojen ansiosta satamaan ja kaduille.
Linnake oli valaistu illalla upeasti.
Illalla saattoi muutenkin löytää mitä erilaisempia juttuja yöelämästä kuten tämä todellinen eko kulkupeli :) Saarella olikin jos jonkinlaista menopeliä joita sai vuokrata, suuressa suosiossa edelleen tietenkin skootterit ja hyvänä kakkosena ihan polkupyörät sekä mönkijät ja rantakirput katukuvassa olivat yleisiä.
Koko kaupunkihan on liki kuin ulkoilmamuseo, sillä katukuvassa on uusi ja vanha melkolailla sulassa sovussa. Kaupunkikartan avulla kiertelimme katsomassa rauniot keskustassa jotka olivat jo ennen ajanlaskumme alkua toiset sinne rakennetut. Saarella on ollut tuhoisia maanjäristyksiä joiden seurauksena on hävinnyt mutta myös tullut esiin vanhoja arkeologisia löytöjä.
Kaupungin museoon onkin kerätty kaikki arvokkain esineistö mitä on löydetty.
Museo oli melko pieni mutta jotenkin se teki arvokkaasti oikeutta näille kauniille marmorisille patsaille joista hehkuu outo tyyneys ja rauha, liekö se salaperäisen marmorin ansiota kun patsaisiin tulee ihan kuin jokin sielu vai onko se taas minun, kivihömpän ihmisen kuvittelua kaikki=)
Tiloissa ei tietenkään saanut käyttää salamaa mutta ei haitannut koska salamaa ei edes olisi tarvinnut, kun oli aurinkoinen päivä ja museo oli varustettu runsain ikkunoin joista tulvi tosi hyvä valo sisälle tehden mielestäni kivelle oikeutta.
Tämä upea mosaiikki lattiakuva oli upealla paraatipaikalla ja sen yläpuolella oli kattoikkunat.
Patsaisiin ei saanut koskea sehän on selvä mutta mieli kyllä teki koittaa pintaa...no siihen tuli mahdollisuus ulkona raunioilla hipelöidä marmoria :)
Minä ihmettelin sitä taitoa mikä näiden loihtimiseen on tarvittu.
Kauniita yksityiskohtia ja ihmisen kroppa todella kauniisti veistettynä.
jotain liki mykistävää kun ajattelee miten ja koska nämä on tehty.
Tulipa yhtenä päivänä lähdettyä pieneen vuoristokylään, Ziiaan retkelle, sieltä aukesi melkoisen upeat näköalat merelle ja naapuri saariin sekä Turkkiin.
Alueella oli muutama pienehkö kuppila kauniine väreineen jälleen.
ja tässä on meillekin läheinen sinivalko teema.
Tietenkin turisteille oli tarjolla matkamuistoja kuppiloiden vieressä.
Yksi kaunis yksityiskohta oli nämä kärryt.
Saarella löytyi erilaisia ja eri kokoisia kirkkoja. Ortodoksisia, katolisia ja jopa minareettikin kohoaa keskusaukion laidalla. Tuli käytyä sisällä muutamassa kun sattuivat olemaan auki.
Minua toki kiinnostivat kasvit kovasti ja tulihan niitä kuvattua todella paljon. Puut olivat komeita ja korkeita.
Muutama katu oli melko lailla upea kun sitä reunustivat isot palmut.
Kapeiden kujien upeat köynökset.
Sitrushedelmät olivat raakoja mutta viiniköynöksistä oli sato jo korjattu ja oliivisato kypsyisi muutaman viikon kuluttua.
Yrttejä oli pihojen ruukuissa ja niistä levisi ihana tuoksu.
Tässä vierailukohteemme viinitilan korjatut viiniköynös tarhat.
Viinitila oli muutama vuosi sitten kokenut täysremontin ja sen tilat olivat modernit. Tila ei ollut mikään iso ja siellä valmistettiin perusviinejä niin valko,puna kuin roseviinejäkin.Tilalla oli säilytetty vanhoja kuvia ja välineitä mitä on käytetty kautta aikojen viinin valmistuksessa.
Viinin ensimmäinen säilytyssammio on nykyaikaisen moderni teräksinen korkeä reilu parituhatta litraa vetävä ja sen jälkeen viini menee kypsymään oikeisiin tammitynnyreihin.
Tämä tila oli koitettu tehdä mahdollisimman tunnelmalliseksi vaikka siellä ei ollutkaan kauniita holvikaarikellareita niin kuin Ranskassa tai jossakin muualla komeissa viinimaissa oli tämä kellari onnistunut tunnelmaltaan.
Viinin varastointi pullotettuna oli sitten jo tylsän elintarvikevaraston veroinen kylmine sieluttomine loistevaloineen. Viinit olivat tylsissä kolleissa joskin ne on varmasti käytännöllisyyden kannalta helppoja.
Maistelimme eri laatuja pienen suolapalan kanssa. Kyselin kyllä josko siellä olisi talveksi tarvittu puutarhuria mutta ei kuulemma ollut paikkoja auki, niin ei tarvinnut alkaa kysellä työpaikka eduista sen enempää =)
Harmitti kun vierailu oli niin nopea, olisin kysellyt hieman tarkemmin heidän kasvatuksesta ja torjunnoista yms. tosin heidän edustajansa kielitaito taisi olla omaanikin huonompi!
Tästä päästinkin muihin makunautintoihin hyvin ja ruokahan on tunnetusti Kreikassa hyvää ja selkeää!
Tuli syötyä tietenkin fetasalaattia ja muita vihanneksia ja hedelmiä. Lihaa ja perinneruokia.
Kalahan on Kreikassa hyvää ja minun mieleisellä tavalla usein valmistettu eli ei turhia mausteita peittämässä kalan herkkää omaa aromia joka ei oikein vaadi kun suolaa kylkeensä.
Tämä herkullinen merenelävä oli yhden päivän lounas.
Saarella on melko paljon kulkukissoja ja koiriakin.
Kissat loikoilivat muureilla, pihoissa ja pujahtelivat laihoina ja arkoina kujilla.
Koiratkin pitivät siestaa hotellin varjoisilla paikoilla, näistä tuli liki jokapäiväisiä kavereita joille tuli sanottua muutama sana ja ne herättivät aina ikävän omiin hoidossa oleviin koiriimme.
Vuohia on jonkunverran saarella mutta lampaita enemmän.Lampaanmaidosta se fetajuustokin siellä kuulemma pääasiassa tehdään.
Tässä PAKOLLINEN LEHMÄKUVA! Zoomattuna kaukaa, lehmät olivat laihoilla joutomailla ja sitten ne olivat laiduntamassa sikäläisillä kuivilla sänkipelloilla josta oli sato korjattu. Lehmät olivat melko pieniä ja kaposia.
Eräänä päivänä me suuntasimme kaupungista noin 4 kilometrin päähän vuoristoon kohoaville raunioille. Siellä ovat siis Asklepionin muinaiset sairaala ja temppelirauniot, on siellä historian mukaan uhrattukin joillekin Jumalille.Valtavasti portaita yhä ylemmäs ja ylemmäs vain. Kun luulit että nyt ne loppuivat tulikin taas uusi tasanne ja uudet portaat. Onneksi nämä olivat uudempaa tekoa ja melko helppokulkuiset jyrkkyydestään huolimatta.
Laittoi henkäisemään muutenkin kuin vain sen takia että Pispalanharjunkin portaat kalpenivat näille rappusille ja lämpötilä oli melkoinen. Oli tämä taas sen verran melkoinen rakennelma alue että!
Täällä pääsi hipelöimään sydämensä kyllyydestä marmorisia paaseja ja lohkareita:)
Aiheutin tietenkin hieman hämminkiäkin kun hipelöin näitä kuvioita kivissä, eräs toinenkin turisti kiinnostui löydöksistäni kun kyykin puun varjossa tutkien tarkemmin kaiverruksia, kait hän luuli että siellä olisi nyt jotain tosi erikoista kun yksi on nokka kiinni kivissä :)
Kosin keskustassa on myös historiallinen Hippokrateen plataanipuu jolla sanotaan olevan ikää yli kaksituhatta vuotta. Tämän puun arvellaan olleen juuri se puu jonka alla Hippokrates opetti oppilaitaan lääketieteen saloihin. En lähde väittelemään asiasta mutta hieman kyllä epäilen puun ikää, jospa tämä puun paikka on se sama jolla se alkuperäinenkin kasvoi, tämä yksilö ehkäpä kuitenkin olisi nuorempi versionsa, tosin varmasti iäkäs yksilö tämäkin :)
Puu on tuettu rautakehikon avulla ja se on aidattu myös kokonaan ettei sitä liian läheinen tutkiskelu vahingoittaisi. Se on haljennut tyvestään, valtava puun sisus on näkyvillä kuivuneena , sillä täytyy olla melkoinen juuristo maan alla!
Keskustassa on mm. tämä pienehkö hyvä akustinen amfiteatteri jossa kuulemma järjestetään vieläkin esityksiä, olikohan se nyt Hhippokrates viikoilla.
Keskusaukiolla sijaitsi museon ja moskeijan lisäksi myös kauppahalli jossa oli lähinnä turisteille ostamista. Hedelmiä, mausteita, erilaisia hunajia jotka oli maustettu useilla eri tavoilla. Oli merenantimista tehtyjä koristesineitä, käsitöitä, ihovoiteita tietenkin oliivista, aloe verasta ja muista ihanista tuoksuista.
Aamuisin oli kiva lähteä ajoissa liikkeelle ja kokea katujen rauhallinen hetki
Kujienkin aukioilla ja ympäristöissä oli vielä hiljaista.
Niinkuin näistä kuvista olette huomanneet on Kosin saarella paljon historiaa ja paljon katseltavaa ja nautittavaa muutenkin. Tähän loppuun vielä kuva kujilta.
Loma oli todellakin kokonaisuutena erittäin onnistunut. Me osasimme rentoutua ja me viihdyimme todella hyvin kahdestaan, pelattiin altaalla muutamana päivänä korttiakin ja juteltiin joskus muutamien muiden kanssa tovi lomista ja matkoista ei juuri muusta.
Minä höpötin tapani mukaan kaikista näkemästäni ja kokemastani joten mieli oli täysin muualla kuin kotiasioissa ja se nollasi mielen kyllä melko hyvin. Luin yhden romaaninkin iltaisin vuoteessa tapojeni mukaan.
Isäntä tyytyväisenä hotellin aamiaishuoneen terassilla ja mikäs muukaan siellä tuolin alla kun hotellin luona viihtyvä kulkukoira joka oli kait hiukan hotellin lemmikki kuitenkin.
Lomat on kyllä hienoja vaikka kotiinkin on niin ihana sitten aina tulla.
Tuliaisia ei juuri tuotu kun en sen tavaran perään niin ole. Toin kumminkin jonkun muistona lomasta ja mikä sen paremmin kuvaakaan tätä lomaa kun PATSAS!
Käsintehtyä Kreikkalaista työtä, se on reilun 20 sentin mittainen.
Tuossa se nyt komeilee jalustan alapintaan tekstattuna Kreikka, Kos, lokakuu 08
Vasemman puoleinen patsas tuli myös Kreikasta ja sen pohjassa tekstit Kreeta 09/01.
Kuvia tuli otettua noin 250 läiskäsyä ja videokuvaa parintunnin verran.
Kommentit