Juhannusaatto meni melko leppoisasti. Kävimme päivällä anoppilan mökillä jossa oli vieraana appiukon veli vaimonsa kanssa ja heiltä kuulimme ikäviä uutisia että nuori mies oli ampunut itsensä torstaina ja tämä nuori oli heidän poikansa kavereita. Tuntui kyllä niin pahalta kaikkien puolesta ja se että nuoren ihmisen kuolema ja kun se vielä tapahtuu näin se tuntuu niin kovin, kovin turhalta. Sitä on melko sanaton ja voimaton sen edessä kun ihminen on tähän päätynyt.

Jotenkin tuli ajatus että voi kun voisi kysyä nyt uudelleen asiaa ja siirtää aikaa taaksepäin ja selvittää asia muulla tavoin eikä niin lopullista tekoa tarvitsisi tehdä vielä kun on niin paljon edessäpäin asioita niin niitä huonojakin mutta niin paljon kumminkin hyvää ja kaunista.

Se tunnelma jäi hiukan viipymään meille ja juteltiinkin melko vakavia asioita juhannusyönä.

Laitettiin raksa aikaisen grillin pölyt taivaantuuliin ja poltettiin kaikenlaisia pätkiä ja märkiäkin puita, nyt oli hyvä pitää tulta kun metsä ja muut paikat ovat kastuneet kunnolla.

1663399.jpg
Ulkona oli ihan kiva istuskella ja katsella suvista iltaa ja kauniita luonnokukkia.
1663398.jpg
Nyt tuntuu toisaalta melko rennolta kun vain oleskellaan ja nautitaan kaikesta mitä on ympärillä.

Jotain tekisi mieli kirjoittaa...vaan ei oikein ole sopivia sanoja
siksi voisinkin lainata runoa ja antaa sen kertoa jotakin.

Hiljaisuus
on äänistä ylivoimaisesti paras
Hiljaisuutta ei ole olemassa
ja siksi me emme
tule toimeen ilman sitä
Ilman hiljaisuutta
ei kuule
sitä ainoaa ääntä
jota on syytä kuunnella:
hiljaisuutta
Se kertoo mitä tehdä ja minne mennä
ja miksi
ja mitä muuta me emme
janoa täällä kuulla
Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

- Tommy Tabermann