Tänään on ollut aivan ihana ilma. Lähdin koirien kanssa metsään kun mies lähti puumetsään anoppilaan.

Nyt on lunta. Pellolla joku oli hiihdellytkin. Jalassa olleet kuomasaappaat veti hiukan jopa lunta varsista sisään kun kahlattiin umpihankea pieni pätkä.

Luonto on niin kaunis ja sää kirkas. Jäin välillä tönöttämään paikoilleni ja katselin latvuksia ja aurinkoon nassu. Hiljaista kaunista metsässä.

Mandia jaksaa myyrät kiinnostaa, niitä kaivetaan ja haetaan.

Ai, minäkö muka kiinnostunut!!!?

Vein koirat sitten sisälle ja menin omaan metsään samoilemaan. Oli niin kaunista ei hennonut mennä vielä sisälle.

Olen alkanut tykästyä myös näihin kauniisiin suuriin haapoihin mitä meillä tässä ympärillämme on. Olen lukenut myös nyt niistä ja saanut huomata että ne ovat hyvin "rikkaita" puita eliöstön suhteen ja ne ovatkin metsän monen eläimen suosiossa tikoista pieniin öttiäisiin ja sienirihmastoihin.

Tästä syystä tämä laho iso haapa jossa ei näyttäisi olevan tikan koloja saa kaatotuomion mutta sillä ehdolla että se jätetään metsään hajoamaan, lopullisesti takasin kiertokulkuun. Mies suostui ihan hyvin moiseen. Kaataminen on pakko tehdä koska tämä puu saattaisi kaatua sähkölangoille jotka menevät tontin reunalla. Omamme kaivettiin maahan, mutta yhtiön langat on pidettävä kunnossa. Joten kaadetaan tämä ja jätetään se hajoamaan metsään. Aion tehdä siitä pidemmän seurannan, kuinka se hajoaa luontoon. Siitä tulee sitten kuvia ja oma osionsa.

Tein vielä klapihommia tunnin, halkaisten kirveellä puita ja se oli suuri nautinto tehdä kauniissa ilmassa fyysistä työtä.

 

Tämä tyttö se ei pienestä väsy. Illemmalla heittelin sille lumikokkareita ja kaivettiin lumikasoja. Sitten oli kepin noutoa ja sen silppuaminen ja sitten touhuttiin sellainen klapipölkyn siirto paikasta toiseen lumikolaa apuna käyttäen ja tämä neiti touhusi kokoajan mukana menossa. Nyt tuo nukkuu sievästi luunsa kanssa takkatulen lämmössä.