Tässä illalla saatu palkkio, jemmasta kaivettu puristeluu rinkula ja hyvin onnistunut päivä!

 

Tänään tehtiin taas makkaraneliöitä pari ja nyt vähennettiin paloja ja otettiin käyttöön oikea jälkiliina ja uusia ohjeita noudattaen vaaditaan koiralta rauhoittuminen ennen "työhön" ryhtymistä ja selkeä käsky: jälki, annetaan ennen ruudulle päästämistä.

Ruudut meni taas hyvin. Toista ruutua hieman taisi navakka tuuli häiritä kun koira palasi pari kertaa tarkistamamaan tyhjää ruutua. Pertta ei ole kertaakaan jättänyt palaakaan yhteenkään ruutuun eli se on kyllä toimiessaan tarkka. Olihan se silti nälkäinenkin kun nämä tehdään ennen päivän pääateriaa :)

Illalla päätin ottaa Pertan kanssa hieman siedätystreeniä. Kun Pertta on liki maalaiskoira niin meidän jokapäiväiseen elämään ei kuulu mitään vallan mahdotonta hälinää ja ärsykkeitä niin niitä pitää erikseen hakea. Nyt lähdettiin taskussa namia läheiselle asuinalueelle. Päivä ja ilta on ollut melkoisen nätti eli tiesin että ihmisiä on ulkona ja liikkeellä aika paljon ja olihan niitä! Vastaan tuli sauvakävelijää, koiria, pyöriä ja pihoilla surisi ja pörisi eri laitteet ja lapsia kirmaili siellä ja täällä.

 

Pertta joutui kesken lenkin pyörätiellä kuuntelemaan emäntänsä käskyä maahan ja millon sivulle käskyä ja vastaan olisi tullut vaikka mitä mielenkiintoista mutta hienosti tämä neiti kuunteli minua ja sai palkkaa. ei tosin joka kerta, sanoilla ja äänenpainoilla kerroin kyllä olevani enemmänkin kuin tyytyväinen.

Parit räksyttävät koirat ohitettiin vain hieman tuijottamalla ohituksessa mutta ääntäkään ei päästetty ja toinen ohitettiin liki remmi löysällä kun juttelin hiljaa Pertalle.

Pertta oli lenkillä todella KUULOLLA ja se teki sen iloisena! Nyt jos joku siellä ajattelee että kyllä koiran saa tottelemaan kun sille karjuu ja uhkailee niin se on totta! Mutta saada koira tekemään iloisena asioita, tulee itselleni siitä ainakin hyvä mieli...Silloin ollaan ME yhdessä tiimi ja KAVEREITA! Vaikkakin koirien kanssa on oltava kuitenkin se asetelma että jommankumman on oltava se joka kuitenkin on pää ja yhteiskunnassa on suotavaa että se on ihminen eikä koira.

Tohdein tehdä ekan paikallamakuu kokeen niin että laskin hihnan maahan ja menin itse annettuani paikalla käskyn noin 15 metrin päähän ja seisoin arviolta 10 sekuntia ennekuin kutsuin koiraa tänne käskyllä. Sehän tuli kun ohjus ja iloisena häntä liehuen. Olimme asuintalojen lähellä ja alueella oli jonkin verran häiriötä. Tätä on koirakoulussa kyllä tehty mutta suljetulla alueella joten tiesin sen kuitenkin olevan melko varma tulemaan mutta iloinen oli yllätys kun se odotti käskyä eikä alkanut kiehnaamaan tai nousemaan aikaisemmin.

Tämä oli siis todella hyvä päivä!

Tämä mielessä jaksaa taas uskoa siihen että työn ja ajan uhraaminen ei ole ollut turhaa ja tässä on varmaan sen tulosta nyt nähtävillä :)