Tänään oltiin taas Mandin kanssa lääkärissä. Se on ollut nuupeampi ja yöllä samanlaista levottomuutta mitä oli syksyllä jo havaittavissa. Juonut runsaasti ja ollut paljon haluttomampi mitä jo tuossa oli parannuttuaan maksasairaudestaan.

 

Tänään lääkäri löysi kuunneltuaan sydäntä ylimääräisen rytmin ( lyönnin) normaalin lyöntien välissä. Syksyllä jo otetuissa rtg kuvissa nähtiin sydämen pyöristynyt muoto joka uumoilee vajaatoiminnasta mutta nyt sitten  lääkäri päätti että se lääkitys on syytä alkaa jatkuvana. Saatiin vielä maksaa varten antibiotit pariksi viikoksi kosa juominen viittaa kumminkin sinne suuntaan. Veriarvot olivat kuitenkin aivan normaalit , se oli hyvä uutinen.

 

Jotenkin on ollut melkoisen vaikea tämä viimeiset puolivuotta. Kuolemaa, vakavaa sairastumista jne.

On pitänyt miettiä omia asioita monelta kantilta ja niimpä menin ja varasin itsellenikin lääkärin jolta hain jo kesällä pahimpaan hätään ja tuskaan nukahtamislääkkeen kun menetin unen ja ruokahaluni viikoksi Jeren jäätyä auton alle ja silloin oli juuri tullut isäni sairauskin ilmi. Kaikki nuo murheet oli vain liikaa.

Olo on tietenkin erilainen nyt kun tilanne on kestänyt ja asiat on muuttuneet ja niitä on ehtinyt miettiä. Silti jokin minua on kaivanut että pelkään oman jaksamiseni puolesta. Vuosien saatossa olen kait kerännyt liikaa itselleni kaikkea murhetta joita en ole osannut työstää ainakaan loppuun asti, ne nousevat nyt pintan ja tulee hetkiä että tuntuu niin äärettömän pahalta. Se tietenkin heijastuu ärtymisenä, hiljaisena olemuksena ja yöunet on katkonaista ja käsittävät osittain painajaisen tapaisia unia. Keskittymiskyky on heikentynyt huomattavasti. Tiedän tämän olevan myös osana surutyötä näiden kaikkien murheiden tiimoilta mutta siltikin taustoihini vedoten tiedän että liikaa on käsittelemättömiä asioitakin minulla.

Minä nyt varasin itselleni lääkäriajan ja  ajattelin mennä murheineni sinne kysymään onko syytä huolestua tästä kaikesta.

Ehkä on viisasta mennä sinne vielä kun epäilen ja tiedän että en ole normaalisti tämänlainen käytökseltäni, tai sitten minulle sanotaan että se on normaalia ja kyllä se siitä.