sunnuntai, 7. joulukuu 2008
Hämärää, hyistä, hileistä ja hopeista
Yksi monista Pyhäjärvistämme oli eilen itsenäisyyspäivän kunniaksi hyvinkin kauniin hyisen tunnelmallinen kun sen rannalla tuli samoiltua.
Järven uomassa oli jo puolensentin paksuinen jää.
Se kuitenkin tirisi, kahisi, napsahteli kun järven selältä tuli pienet mainingit jotka hankasivat sitä vielä pirstaleiseksi.
Jään ääni on melko erikoinen. Hiljainen päivä muuten mutta rannalla sen kuulee kuinka se elää.
Jää rippeet kasaantuu rantakiville niinkuin sinne kasaantuu kaikki muukin mikä järveltä tulee.
Jää sinnittelee hiljaisessa poukamassa ja kerää vahvuutta siellä nopeammin kun vesi ei pääse sitä rikkomaan.
Vähäinen päivänvalo alkoi jo huveta ja tunnelma vain synkistyi. Tässä kohtaa olisi voinut melkein kuulla kaukaisen Finlandian alkusoiton...kumisevan voimistuvan rummun ja jouset.
Tässä kohtaa huilut ja kohdan missä päivän luvataan koittavan vielä meille.
Tuo järvi on hyisen kaunis ja jotenkin itsenäisyyspäivänä erittäin arvokkaan oloinen ja mahtava.
Se on silti myös niin hyvä ja lempeä, se antaa omaa viljaansa niille jotka sen kanssa elävät. Sen vilja on nämä hopeakylkiset sulavalinjaiset siiat, järvenviljaa.
Kiitos isälle näistä kaloista jotka jo omaankin käteen tuntuvat niin kovin kylmiltä saatikka niitä sieltä järvestä jäähileen keskeltä verkosta nostaa.
Iltaa viettäessä ulkona tuikkivat lyhdyt ja lamput tuoden valoa pimeään.
Kommentit