Tuolla on Ulvilan Töyräänkallio, joka on mieheni nuoruusvuosien nuorten kokoontumispaikka ja mopoilumaastona ollut alue jonka valtio omistaa. Paikka on keskellä maalaismaisemaa. Siellä on kylttejä ja pumeja jotka kertovat alueen olevan armeijanaluetta.
Kallioon louhittu käytäviä jotka kätkevät oviensa taakse ties mitä.
Kallion kiertää noin parin kilometrin mittainen tie jonka varrelta menee kallioille pieniä polkuja ja yksi kunnollinen autotiekin ylös saakka.
Ylhäällä aukeaa kaunis näkymä pelloille.
Ei ihan uskoisi että Satakunnassakin pääsee näin ylhäältä maisemia ihailemaan. Päivä oli tosi kaunis joskin melko tuulinen.
Kun olimme kiivenneet ylös ja ihailleet maisemat lähdettiin kiertämään koko töyräänkallio tietä pitkin.
Perhosia oli tosi paljon kukkasissa, joita oli tienvarrella syysmaitiaista, pietaryrttiä, siänkärsämöä ja oli siellä ohdakkeita ja horsmiakin vielä melkoisesti sekä puna-apilaa.
Sain kuin sainkin viimein kuvan myös neitoperhosta.
Maisemassa on jo syksyä. Tuleentuneita kasveja ja heinää. Syksyn punaista oli horsmissa ja muissakin kasveissa nähtävillä. Sieniä ja marjoa on metsässä. tuoksu oli välillä voimakkaan syksyinen.
Päivä oli kerrassaan mukava. Ihan kotinurkilla on paljon nähtävää ja koettavaa.
Kommentit